Jotkut meistä kantavat kotoa käsin läjittäin säilykkeitä ja muuta hyvin säilyvää tavaraa mukanaan. Pyrkimyksenä on täydellinen omavaraisuus. Näin mekin teimme ensimmäisenä vuonna. Loman jälkeen kannoimme sitten käyttämättömät purkit takaisin kotiin.
Toinen vaihtoehto on luottaa saariston kauppatarjontaan ja valmistaa sitten sitä mitä sattuu saamaan. Joskus se voi tarkoittaa tonnikalapastaa a la Venla (purkki kalaa, purkki kermaa, purkki tomaattisosetta, pussi makaronia). Onneksi tähän emme ole joutuneet. Aina on löytynyt vähintään tuoretta jauhelihaa, josta saa maistuvaa kastiketta spagetin oheen.
Kolmas strategia on elää luonnon ehdoilla. Tätä yritimme Kökarissa. Tosin lopputulos oli miinus-puolella: puolikkaalla leivällä saimme yhden 6-senttisen sintin. Mutta pojilla oli hauskaa senkin edestä.
Me olemme päätyneet yhdistämään lähinnä kaksi ensimmäistä tapaa ja kannamme selkä vääränä tavaraa veneelle tullessamme ja kannamme sitä lisää kaikista mahdollisista kaupoista ja rantamyymälöistä. Kolme kasvavaa poikaa syö joskus uskomattoman määrän ruokaa, varsinkin iltaisin. Entä se lepo sitten? Sanonnan mukaan kuolema kuittaa univelat. Samoin tekee purjehdusloman loppuminen. Aikuisille ensimmäinen yö on aina uneton, hiljaiseen keinuntaan, kilinöihin, suhinoihin ja liplatukseen pitää tottua. Lisäksi jokainen yö, jolloin perä tai kylki jää tuuleen on huono, eivätkä korvatulpat riitä. Myös tuuliset ja sateiset yöt tuottavat tuskaa, pitääkö ankkuri, ovatko keulaköydet kunnolla, tuliko kaikki luukut suljettua. Pahimpia ovat yöt, jolloin joku lapsista oksentaa. Ja se seuraava yö, jolloin odottaa seuraavaa potilasta...
Lapsille nukkuminen ei ole ollenkaan ongelmallista. Päänvaivaa tuo lähinnä se, kuka nukkuu missäkin ja kenen kanssa. Päiväunetkin voi ottaa vaikka lennossa. Merirosvolaivan miehistö odottaa jo ensi kesän seikkailuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti