Kesä tuli ja meni. Yhteisestä lomastamme suurin osa kului Venlalla Saaristomeren lainella keikkuen. Säät voisi tiivistää lyhyesti: Joka toinen päivä tuuli kovaa ja joka toinen päivä oli vuorostaan tyyntä. Sadetta saimme vesillä niskaamme vain kerran, kun pilven häntä ripsautti loput lastistaan kohdallamme. Suomen kesä on tunnetusti myös lämpötiloiltaan vaihteleva. Pipo on oikeasti ehdoton varuste merellä. 
Yleisesti ottaen 5-henkinen perheemme selvisi 2 viikkoa siedettävästi ahtautuneena 10-metriseen loma-asuntoomme. Päivämatkan jälkeen oli kylläkin tarpeen päästää turha liike-energia ulos joutuisasti samalla, kun aluksen kokki valmisti vatsantäytettä. Alueen vierasvenesaamissa oli vaihtelevasti huomioitu lapsiperheiden tarpeet. Osassa löytyi jätskikiska-keinu-lentiskenttä -varustus, monessa vain keikkuvat ja hiljalleen lahoavat laiturit. Arvata voi, kumpiin aiomme ensi vuonna keulamme suunnata.
Koska veneemme miehistöön kuuluu henkilöitä, jotka eivät rakasta kallellaan menoa saati keikkumista (=naisisto), pidimme pari onnistunutta välipäivää. Hyvällä suunnittelulla ja onnen pienella avustuksella vietimme nuo päivät Naantalissa ja Kökarissa. Naantalissa ohjelmaan kuului lasten toiveiden mukaan Muumimaa, Väski ja Kylpylä. Jos olette nähneet Niiskuneidin otsahiukset sinisinä, syynä on Noidan ja A:n yhteinen pikku taika. Naantalin illassa nautimme ukkosmyrskystä kylpylän suurien ikkunoiden läpi.
Veneellä on hyvä harjoitella myös merimiestaitoja heti nuoresta pitäen. Yksi tärkeä osa tätä on erilaisten solmujen teko. Paalusolmu on varmaankin se tärkein, mutta miehistön enemmistön mielestä hirttosolmu on ajamassa sen ohi. Harjoitus tekee myös solmumestarin.Niinä vähän tyynempinä päivinä oli hyvä nauttia elämästä samalla kun Venla lillui vääjäämättömästi kohti määränpäätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti