Jo pikkutyttönä yritin kovasti seurata mummoni esimerkkiä ja väkertää kaikenlaista, pääasiassa barbeilleni. Ompelin juhlamekkoja ja arkimekkoja, taisin jopa neuloa jotain. Koulun käsityötunnit olivat nitistää minut valkoisella kalalangalla ja pienen pienellä virkkuukoukulla. Onneksi yläasteella pidin kerran pääni ja ompelin itselleni bermuda-shortsit. Niistä tuli loistavat: istuivat hyvin, väri oli kaunis ja ompelun jälki viimeisteltyä. Pidin niitä kesällä lähes päivittäin. Käsityönumero oli edelleen seitsemän, koska en suostunut virkkaamaan! Enkä muuten virkkaa vieläkään!
Tuo onnistunut ompelukokemus kantaa edelleen. Olen ommellut itselleni kaikenlaista alushousuista iltapukuihin. Eniten olen kuitenkin ommellut vanhimmalle pojalleni. Tein potkupuvut, bodyt ja ulkohaalarit. 90-luvun puolessa välissä kaupoissa oli paljon ihania lapsille kuvioituja laadukkaita trikoita. Nykyisin tarjonta on nuivettunut. On lähinnä yksivärisiä college-kankaita, jotka eivät houkuttele tekemään yhtään mitään. Eikä elämä kolmen pojan kanssa muutenkaan ole ompelulle suotuisaa. Kaavapapereita revitään, kangassaksilla leikellään milloin mitäkin ja ompelukone on sekaisin poikien ohjelmointien jäljiltä.
Pääasiassa teen nykyisin lankataidetta. Neulon, neulon ja neulon. Nyt siskon pojalle talvihaalaria nro 3 puikoilla (hullu minä!) ja omille pojille pääkallolapasia "käsilaukkutyönä". Näitä ennen nro 10 puikoilla huivia (joka ei valmistu koskaan). Töissäni "taide" tarkoittaa sitä, että otan jostain ohjeesta mitat, valitsen kivan langan, mietin värityksen/ kuvioinnin itse ja lopuksi lasken tiheyksiä muunnellen sopivat silmukkamäärät valitulle langalle ja katson mitä saan aikaan. Lopputulos on yleensä yllätys tekijälleenkin.
Lankataide vaatii sopivat varastot raaka-aineita. Neuleohjeita on metreittäin hyllyissä ja ihana internet-aika tarjoaa loputtomasti lisää virikkeitä. Lankoja voi aina ostaa lisää, ellei(kun) sopivia ei omasta takaa löydy joko ohuiden villalankojen,
paksumpien villalankojen 
tai puuvillalankojen joukosta.
Tosin nyt olen yrittänyt ryhdistäytyä ja hillitä varastojen paisumista. Pääkallolapaset syntyvät n. neljä vuotta sitten tehdyn villatakin jämälangoista.
Ensi viikonloppuna tapaat minut hortoilemasta
kädentaito-messuilta uusia ideoita kalastamasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti