Kun yksi äiti kuvittelee shoppailevansa mukavasti kolmen pojan kanssa, on jossain tapahtunut ajatteluvirhe. Keskimmäinen uhkasi jo parkkihallissa jäädä autoon, vaikka tarkoitus oli hankkia hänen kaverisynttäreilleen sälää. Koska uhkailu, kiristys ja lahjonta pitäisi nykytietämyksen valossa unohtaa, päädyin ilmoittamaan lapselle, että synttärit perutaan ellei hän suostu yhteistyöhön. (äiti 1 - lapset 0)
Ensimmäisellä kenkäosastolla keskimmäinen oli edelleen jyrkkä kannassaan: ei, ei, ei. Liian isot, liian pienet, liian sopivat. Ei siis tullut kauppoja sandaaleista. Toisella kenkäosastolla äiti ymmärsi päästää lapset ensin tutkimaan leluja, ja vasta sitten kokeilemaan sandaaleita. Saldona kaksi paria kenkiä ja kolme lelua. (äiti 2 - lapset 1)
Ja kun pienemmät saivat "kevätjuhla"lelunsa, vanhin halusi samalla summalla "musiikkia". Nyt on perheessä kaksi CD:tä lisää mättöä. Ari Koivunen kuullosti kestettävältä, Children of Bodomia ei äidille edes soitettu - hyvä niin. Kotiinpaluuta piti seurata yhteinen puolen tunnin "kämppä kuntoon" -sessio. Lapsiparat - joutuvat odottamaan huomiseen. Äiti on vähän väsynyt. (äiti 2 - lapset 2)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ajattelin tänään myös mennä etsimään niitä kesäkenkiä päivänsäteille. Jaakko kulkee Riston vanhoissa, joissa tarranauhat eivät pysy kiinni! Saa nähdä miten reissulla käy, kun ei ole rattaita tai kantoliinaa mukana... Siinä kasvatetaan luonnetta!
L
Heissan, tervetuloa blogimaailmaan! :-)
Kansalaisrohkeutta - tai sitten vain tavallisen äidin "ammattitaitoa" - pärjätä kenkäkaupassa kolmen kanssa!
Lähetä kommentti