Sata salamaa

Viimeöinen ukkonen oli vaikuttava. Se tuli hitaasti, oli pitkään ja meni vielä hitaammin. Kohdalla ollessaan se sytytti makuuhuoneen lukulamput itsekseen. Ne, jotka toimivat hipaisukytkimellä ja joita lapset eivät tahdo saada koskaan syttymään/sammumaan. Itse katselin ukkosta olohuoneen ikkunoista ja ihmettelin, kuinka laaja voi ukkosrintama olla. Samaan aikaan salamoi lännessä, pohjoisessa ja idässä (etelään en nähnyt). Jatkuvaa läiskintää ja jyrinää.

Aamulla oli pakko nukkua tunti pidempään. Myös pojat saivat nukkua pitkään ja syödä aamupalan kotona. Kouluun ja hoitoon ehtii myös yhdeksäksi. Ehkä tänään J jaksaa olla nukkumatta päiväunia ja nukahtaa jo ajoissa illalla.

Kesä tulee kohinalla. Niin kasvavat myös lasten jalat ja pikkuruiset varpaat. Tänään on lähdettävä metsästämään kaikille kolmelle kesäkenkiä. Vapise Tapiola - me saavumme iltapäivällä!