Nuuskamuikkuselle

Olisiko näistä jotain mallia

Talven iloja

Tämä talvi alkaa pikkuhiljaa puuduttaa yksitoikkoisuudellaan. Lunta on näkynyt pariin otteeseen, mutta näin tammikuun puolessa välissä sitä pitäisi olla kinoksittain ympärillä. Vaan eipä ole!

Kolmen pojan käyttöenergia ei huomioi ulkona vallitsevaa tilannetta, joten joskus on vain sadetta uhmaten painuttava pihalle päästämään pahimmat höyryt ulos. Norjalaisen totuuden mukaan ei ole huonoa säätä, on vain huonoa pukeutumista. Mutta minkäs teet, kun kaikista paikallisista kaupoista ovat oikean kokoiset talvitamineet (=kurahaalarit) loppuneet.

Onneksi maa ei ole tällä hetkellä jäässä, ainakaan hiekkalaatikon kohdalta. Rakensimme tänään J:n kanssa komean hiekkalinnan ajoratoineen. Omat lapsuuden muistot tulvivat mieleen: rakensimme naapurin Maijan kanssa valtavat linnat pikkueläimillemme kerrostalon pihamaalla Viherlaaksossa. Muistoissa kesä oli kuumimmillaan.


Pientä luksusta edusti yksityisravintolamme takapihan tarjoilu, tapas á la S-backen. Kyllä äitikin viihtyy pihalla näin hyvien eväiden turvin.

Joulu se tulla jolkottaa

Viikon päästä on jo joululoma. Ulos katsoessa sitä on vaikea uskoa. Kaikkialla on vihreää ja lähes vehreää. Pari viikkoa sitten harjoittelin talvipuutarhani kanssa: istutin syyskuussa ostetut kukkasipulit :-). Metsässä on mukava liikkua, kun kaikki ötökät ovat horroksessaan. Viime viikonloppuna löytyi komea kantarelli keskeltä uinuvaa muuraiskekoa. Tänään tulevasta talvesta kertoo vain pieni pihalammikkomme, joka on viikon pakkasten jäljiltä umpijäässä.

Joulun tuloon on perinteisesti liittynyt erilaisten valojen ja koristeiden asettelu pimeyttä pehmentämään. Tänä vuonna töihin-kauppaan-kotiin -todellisuus on vaatinut veronsa. Pihalla ovat miehen asentamat jouluvalot ja sisäkoristelu rajoittunut miehen tekemään piparkakkutaloon. Se on vuosi vuodelta upeampi, eikä sen rinnalle kehtaisi mitään muovista joulukrääsää laittaakaan. Vai mitä mieltä olette?

Ukot

Jos haluaa kuvailla Suomen talvea positiivisin sanankääntein, on keskitettävä ajatuksensa hiihtolomiin Lapissa ja niihin lapsuuden talviin, jolloin lunta oli ainakin kainaloihin asti etelässäkin. Nykylapset eivät onnekseen ole nähneet pihoillaan niitä valtavia lumikasoja, joihin me totuimme. Lapsilla on kuitenkin säilynyt aito riemu lunta kohtaan. Tänä "talvena" meillä on jo toinen kierros lumiukkoja pihaa vartioimassa. Toivottavasti nämä heput viihtyvät vähän pidempään kuin edelliset.



Nuo ukon käsissä olevat ovat pehmustetut taistelukepit, joka lumiukon vakiovaruste. Niitä vanhimman pojan kaveri tekee ja myy isoveljensä kanssa. On kuulemma kannattavaa bisnestä...

Kaaoksen kesyttäjä

Jokaisessa lapsiperheessä lienee tuttu tilanne, jossa kaikkea mahdollista seilaa pitkin pöytiä, lattioita ja rappusia. Meillä ainakin kolme nuorta miestä saa aikaan sotkun, jota yksi(kään) äiti ei millään voi hallita. Vierailulle tuleva kohtaa karun todellisuuden saman tien ovesta astuessaan.

Onneksi meillä on ollut vuosien saatossa suunnitelmia asian korjaamiseksi: tuulikaapin remontti on lähes loppuun suunniteltu - yksi kaapin ovi poistettiin 3 vuotta sitten. Lasten huoneiden remontit ja säilytysratkaisut on mietitty huolella - seinät on maalattu, vain ne säilytyskalusteet puuttuvat. Varastoa on remontoitu, jotta sinne saisi enemmän tavaraa säilöön - jos joku vain organisoisi sen tavaramäärän. No, onneksi on kodinhoitohuone, jonne voi "jemmata" kaikenlaista pikkukivaa ja heti eteisessä taso, jolle mahtuu vähintään kuutio kaikenlaista "ihan kohta käsiteltävää".

Itse olen jämähtänyt ajatukseen, että kuutiotaso on jurisyy kaikkeen kaaosmaiseen tässä talossa. Pidin siis pääni ja hankin uuden "kaaoksen kesyttäjän". Se on aivan ihana ja vielä niin puhtoinen. Nyt en vain raaskisi laittaa sen vitivalkoisille hyllyille ja ah-niin kepoisasti liukuviin laatikoihin mitään.

Äidin karkkipäivä

Silloin tällöin äidit tarvitsevat aivan omaa aikaa ja kaikenlaista hemmottelua. Toisinaan täytyy lähteä pariksi päiväksi maailmalle lepäämään, joskus riittää rauhallinen päiväteehetki herkkusuklaan ja mukavan luettavan parissa.

Parasta tietysti on toteuttaa kaikki tämä yhdellä kertaa. Ottaa ja lähteä hyvän ystävän kanssa matkalle, varata mukaan bambu-puikot lankoineen sekä keskittyä naisenergiaan.

Pääkallolapaset

Täydellistä uusiokäyttöä! Tein tai oikeammin tarkoitukseni oli tehdä tummanharmaa villapaita itselleni noin 11 vuotta sitten. Se jäi pahasti kesken, aihion olen tavoistani poiketen laittanut menemään jo aikaa sitten. Mutta loppulangat ovat seisseet ja odottaneet kohdettaan. Nyt ovat "tehtaalta" valmistuneet kolmet pääkallolapaset ja neljännet ovat loppusuoralla. Kummipojalle tarkoitetut lapaset päätyivätkin hänen isosiskonsa hoiviin. Pakko siis tehdä vielä nämä yhdet (mikä harmi).