Edellisestä kirjoituksesta tuntuu kuluneen vain tovi. Syksy on hävinnyt tästä välistä ja pian on joulu. Viikko sitten vielä kieltäydyin edes ajattelemasta jouluruokia ja työnjakoa jouluvieraidemme kesken. Nyt täytyy suunnittelu aloittaa, stressi kurkistaa jo nurkan takaa.
Syksy on kiitänyt ohi myös käsityörintamalla. Töitä ei ole juuri valmistunut, eivätkä syynä ole suureelliset projektit. Kun ei huvita, niin sitten ei. Viime päivien aikana äidin tilaamat silkkivillasukat ovat vihdoin edenneet enemmän kuin kahteen kuukauteen. Jouluksi ehtinee vielä parin isällekin. Kipinä on taas syttynyt!
Ystäväni avasi muutama aika sitten oman nettipuodin. Toivotan kaikki tervemenneiksi Isoäidin Aikaan.
Rauhaisaa joulun odotusta!
lauantai 29. marraskuuta 2008
perjantai 25. heinäkuuta 2008
Juhlan tuntua
Esikoinen täytti 13 vuotta. Suuri askel hänelle ja meille vanhemmille. Taakse jäävät ala-asteen tutut kuviot. Edessä on uusi ja ihmeellinen yläkoulu. Miten vanhaksi sitä itsensä aikanaan tunsikaan, kun siirtyi ylä-asteelle. Kaveripiiri muuttui, oma luokkahuone vaihtui kiertolaiselämään ja nuorten elämä houkutteli mukaansa: ulkonäön tarkastelu, kaukaiset ihastukset ja erityisesti musiikki. Oli A-ha, Duran Duran ja tietysti Depeche Mode.
Valmistelimme pikkuveljien kanssa päivän juhlaa leipomalla eilen illalla toivottuja ja yllätysherkkuja. Pikkuapulaiset nauttivat vatkaamisesta, voitelusta ja erityisesti nuolemisesta. Sokerikakkutaikinaa, mokkapalataikinaa, kermavaahtoa, suklaakuorrutetta ja tietysti mansikoita (onneksi ostin niitä tuplamäärän).
Synttäriaamun juhla-aamiainen on jo muodostunut meillä perinteeksi: pekoni, munat, croissantit ja makeat palat. Näillä eväillä kasvava nuorimies pärjää muutaman tunnin.
Valmistelimme pikkuveljien kanssa päivän juhlaa leipomalla eilen illalla toivottuja ja yllätysherkkuja. Pikkuapulaiset nauttivat vatkaamisesta, voitelusta ja erityisesti nuolemisesta. Sokerikakkutaikinaa, mokkapalataikinaa, kermavaahtoa, suklaakuorrutetta ja tietysti mansikoita (onneksi ostin niitä tuplamäärän).
Synttäriaamun juhla-aamiainen on jo muodostunut meillä perinteeksi: pekoni, munat, croissantit ja makeat palat. Näillä eväillä kasvava nuorimies pärjää muutaman tunnin.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Perhe matkalla
Pojat ovat jo jonkin aikaa puhuneet risteilystä. Meitä vanhempia ajatus kahden yön Tukholman matkasta ei innostanut, joten päädyimme vierailemaan etelänaapurissa. Varasin perhehytin, jota voin lämpimästi suositella. Meillä oli käytössämme väliovella erotetut 2- ja 4-hengen hytit. Lisäksi auto oli parkissa laivalla, joten siirtymiset, pysäköinnit, ostosten rahtaukset ym. sujuivat joutuisasti.
Perinteinen ja pakollinen risteilyohjelma tuli suoritettua: ruokailu & hässäkkä, halpaa karkkia & edullisia juomia, pallomeri & rahapelit sekä kävely vanhassa kaupungissa & kitinä. Erotuksena vain yksi huonommin nukuttu yö ja vähemmän kulunutta rahaa.
tiistai 8. huhtikuuta 2008
lauantai 19. tammikuuta 2008
Talven iloja
Tämä talvi alkaa pikkuhiljaa puuduttaa yksitoikkoisuudellaan. Lunta on näkynyt pariin otteeseen, mutta näin tammikuun puolessa välissä sitä pitäisi olla kinoksittain ympärillä. Vaan eipä ole!
Kolmen pojan käyttöenergia ei huomioi ulkona vallitsevaa tilannetta, joten joskus on vain sadetta uhmaten painuttava pihalle päästämään pahimmat höyryt ulos. Norjalaisen totuuden mukaan ei ole huonoa säätä, on vain huonoa pukeutumista. Mutta minkäs teet, kun kaikista paikallisista kaupoista ovat oikean kokoiset talvitamineet (=kurahaalarit) loppuneet.
Onneksi maa ei ole tällä hetkellä jäässä, ainakaan hiekkalaatikon kohdalta. Rakensimme tänään J:n kanssa komean hiekkalinnan ajoratoineen. Omat lapsuuden muistot tulvivat mieleen: rakensimme naapurin Maijan kanssa valtavat linnat pikkueläimillemme kerrostalon pihamaalla Viherlaaksossa. Muistoissa kesä oli kuumimmillaan.
Pientä luksusta edusti yksityisravintolamme takapihan tarjoilu, tapas á la S-backen. Kyllä äitikin viihtyy pihalla näin hyvien eväiden turvin.
Kolmen pojan käyttöenergia ei huomioi ulkona vallitsevaa tilannetta, joten joskus on vain sadetta uhmaten painuttava pihalle päästämään pahimmat höyryt ulos. Norjalaisen totuuden mukaan ei ole huonoa säätä, on vain huonoa pukeutumista. Mutta minkäs teet, kun kaikista paikallisista kaupoista ovat oikean kokoiset talvitamineet (=kurahaalarit) loppuneet.
Onneksi maa ei ole tällä hetkellä jäässä, ainakaan hiekkalaatikon kohdalta. Rakensimme tänään J:n kanssa komean hiekkalinnan ajoratoineen. Omat lapsuuden muistot tulvivat mieleen: rakensimme naapurin Maijan kanssa valtavat linnat pikkueläimillemme kerrostalon pihamaalla Viherlaaksossa. Muistoissa kesä oli kuumimmillaan.
Pientä luksusta edusti yksityisravintolamme takapihan tarjoilu, tapas á la S-backen. Kyllä äitikin viihtyy pihalla näin hyvien eväiden turvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)