Ukot

Jos haluaa kuvailla Suomen talvea positiivisin sanankääntein, on keskitettävä ajatuksensa hiihtolomiin Lapissa ja niihin lapsuuden talviin, jolloin lunta oli ainakin kainaloihin asti etelässäkin. Nykylapset eivät onnekseen ole nähneet pihoillaan niitä valtavia lumikasoja, joihin me totuimme. Lapsilla on kuitenkin säilynyt aito riemu lunta kohtaan. Tänä "talvena" meillä on jo toinen kierros lumiukkoja pihaa vartioimassa. Toivottavasti nämä heput viihtyvät vähän pidempään kuin edelliset.



Nuo ukon käsissä olevat ovat pehmustetut taistelukepit, joka lumiukon vakiovaruste. Niitä vanhimman pojan kaveri tekee ja myy isoveljensä kanssa. On kuulemma kannattavaa bisnestä...

Kaaoksen kesyttäjä

Jokaisessa lapsiperheessä lienee tuttu tilanne, jossa kaikkea mahdollista seilaa pitkin pöytiä, lattioita ja rappusia. Meillä ainakin kolme nuorta miestä saa aikaan sotkun, jota yksi(kään) äiti ei millään voi hallita. Vierailulle tuleva kohtaa karun todellisuuden saman tien ovesta astuessaan.

Onneksi meillä on ollut vuosien saatossa suunnitelmia asian korjaamiseksi: tuulikaapin remontti on lähes loppuun suunniteltu - yksi kaapin ovi poistettiin 3 vuotta sitten. Lasten huoneiden remontit ja säilytysratkaisut on mietitty huolella - seinät on maalattu, vain ne säilytyskalusteet puuttuvat. Varastoa on remontoitu, jotta sinne saisi enemmän tavaraa säilöön - jos joku vain organisoisi sen tavaramäärän. No, onneksi on kodinhoitohuone, jonne voi "jemmata" kaikenlaista pikkukivaa ja heti eteisessä taso, jolle mahtuu vähintään kuutio kaikenlaista "ihan kohta käsiteltävää".

Itse olen jämähtänyt ajatukseen, että kuutiotaso on jurisyy kaikkeen kaaosmaiseen tässä talossa. Pidin siis pääni ja hankin uuden "kaaoksen kesyttäjän". Se on aivan ihana ja vielä niin puhtoinen. Nyt en vain raaskisi laittaa sen vitivalkoisille hyllyille ja ah-niin kepoisasti liukuviin laatikoihin mitään.