11-vuotiaasta näkee, että loma on tullut tarpeeseen. Kouluvuosi oli pitkä ja rankka. Oli paljon opittavaa ja paljon kestettävää. Nyt voi nauttia helteestä, kavereista, siitä ettei tarvitse tehdä mitään. Yleensä kuitenkin touhua riittää: trampoliini, pihasähly, pyöräily, rullakenkäily... Esikoiseni on selvästi poika, tekeminen on kovin fyysistä. Miten saisin hitusen siitä energiasta imettyä itseeni?
Kevätjuhlia vietettiin pari viikkoa, oli kaksi metsäretkeä (kukaan ei hukkunut eikä tippunut kalliolta) ja yksi perinteinen näytelmineen ja suvivirsineen. Koulun vanhimmat saatettiin taipaleellaan eteenpäin yläasteelle. Ensi vuonna se on edessä meilläkin. Järkyttävää mutta näinhän sen kuuluukin mennä. Poikaset kasvavat ja alkavat hallita omaa tilaansa tässä maailmassa.
A maalaa iloisella värillä eskarin kevätjuhlassa keskellä metsää...
Parin päivän päästä varsinainen kesäpyöritys alkaa ja lapset sinkoilevat sinne tänne. Muutama päivä mökillä mummin ja vaarin kanssa, risteilylle mummon ja ukin kanssa, juhannus kavereiden kanssa, mökille serkun ja mummin ja vaarin kanssa, mummon ja ukin luo puutöihin, mökille, purjehtimaan, mökille/mummolaan ja elokuun 13. alkaa syksyn aherrus. Toki tuolla väleissä ollaan kotonakin, eivätkä kaikki lapset käy joka paikassa joka kerta. Ja äidin omana herkkuna jossain välissä saatan unohtua ihan itsekseni kotiin pariksi päiväksi ilman yhtään poikaa...
